Vastaanotossa on hulina käynnissä. Kurssikeskus Aitoon, Tampereelle, on juuri saapunut bussilastillinen seurakuntanuoria ympäri Suomen, jotka odottavat kuumeisesti viikonlopun ja pitkään odotetun seminaarin alkua. Nuoret ovat saapuneet Nuorten tulevaisuusseminaariin, jossa tavoitteena on keskustella mahdollisimman avoimesti siitä, minkälainen kirkon halutaan olevan vuonna 2025 ja miten seurakuntien ovet saataisiin avattua mahdollisimman monelle.
Suunnitteluryhmässä on ollut mukana 10 nuorta, jotka ovat vuoden ajan työstäneet seminaarin sisältöjä, käsiteltäviä teemoja ja ideoineet viestintää, sekä työpajoja. Seminaari on toteutettu ideana nuorilta nuorille, mutta minkälaisen seminaarin he ovatkaan saaneet aikaan?
Seminaarin kantavana teemana on dialogi nuorten välillä aiheista, jotka koskettavat heitä kaikkien lähimmin, heidän kasvaessaan kirkossa ja seurakuntatoiminnassa. Siksi nuoret valitsivatkin työpajoissa käsiteltäviksi teemoiksi kirkon julkisuuskuvan, sukupuolen ja seksuaalisuuden, uskon merkityksen, vaikuttamismahdollisuudet, kirkon modernisoimisen ja seurakuntien kehittämisen.
Työpajoissa keskusteltavat aiheet eivät ole kepeitä tai helppoja, mutta keskusteluympäristö on silti turvallinen ja luonteva. Kysymyksiä, joita nuoret pohtivat, ovat esimerkiksi: “Miten saataisiin ihmiset ymmärtämään että seurakuntanuoret on aivan tavallisia tyyppejä, vaikka me ollaankin uskossa?” ja “Mitä kirkko voi tehdä edistääkseen sukupuolittuneisuuden poistamista, jotta jokainen voisi olla kirkossa oma itsensä?”
Nuoret ovat saaneet lähes vapaat kädet tehdä seminaarista itsensä näköisen, aina visuaalisesta viestinnästä keskustelusisältöihin ja tapoihin. Mopo ei ole lähtenyt käsistä, vaan tuloksena on saatu aikaan seminaari, jossa nuoret ovat todellakin keskiössä ja vierailevat aikuiset pääsevät kerrankin tarakalle, vain kuunteluoppilaiksi. Kuunteluoppilaina seminaarissa toimivat kirkolliskokousedustajat, eli vaaleilla valittu joukko edustajia, jotka ovat kirkon ylin päättävin elin. Kymmenien kirkolliskokousedustajien lisäksi seminaarissa oli myös kaksi vierailevaa piispaa ja seurakuntien sekä järjestöjen nuorisotyöntekijöitä.
Yhteiskeskustelussa, jossa keskusteltiin jokaisen työpajan yhdestä tärkeimmästä kysymyksestä päästiinkin asian ytimeen: ratkaisuihin. Nuoret toivat toinen toistaan kekseliäämpiä ideoita siihen, miten keskustelukulttuuria voidaan parantaa ja miten julkisuuteen päin voidaan selkeyttää sitä, että kirkossa on tilaa jokaiselle. Nuorille annettiin valtaa keskustella juuri niistä asioista, mitkä vaikuttavat heidän nykypäiväänsä ja tulevaisuuteensa ja he keskustelivat kirkon rakenteista, vaikuttamisen imagosta ja seurakuntatyöntekijöiden roolista.
Nuoret voivat äänestää massoittain vaaleissa, olla aktiivisia omassa seurakunnassaan ja vaikuttaa kirkossa, mutta vaikuttaminen hyödyttää kaikkia osapuolia paremmin, kun se tehdään yhdessä. Aikuisilla, kokeneilla vaikuttajilla ja työntekijöillä on valtaa antaa nuorille näiden ääntä vahvistava megafoni tai stadion, jos he ovat siihen valmiita. Kun nuoret pääsevät stadionille ja aikuiset ovat yleisönä, on lopputuloksena yhteistyöllä tehty kirkko, jossa jokaisen ääni kuuluu ja jokainen tuntee olevansa edustettu.
Hanna Kivimäki
Nuoren kirkon harjoittelija