Lausunnot

11.05.2017: Lausunto sivistysvaliokunnalle ammatillisesta koulutuksesta

Allianssin lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle laista ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyvistä laeista

11.5.2017

HE 39/2017vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi


Lausunnon pääkohdat:

• Allianssi pitää uudistuksen tavoitteita pääosin kannatettavina, mutta niiden onnistunut toteuttaminen edellyttää riittäviä resursseja ohjaukseen ja lähiopetukseen.
• Yhdistettynä ammatilliseen koulutukseen kohdistettuihin mittaviin leikkauksiin, reformin tavoitteiden toteutuminen on epävarmaa. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen riittävyys tulee ottaa tarkasteluun.
• Uudistuksen toteutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että jokaiselle peruskoulun päättävälle pystytään takaamaan toisen asteen koulutuspaikka. Tämä edellyttää, että luodaan järjestelmä, jonka avulla tavoitteen toteutumista kyetään seuraamaan.
• Koulutuspaikan varmistaminen jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle käytännössä edellyttää, että koulutusverkko on riittävän kattava myös Pohjois- ja Itä-Suomessa.
• Oppilaitosten on valvottava, että koulutussopimuksella opiskelu työpaikoilla on tarkoituksenmukaista oppimisen kannalta, ja koulutussopimusten käyttöä on seurattava.


Yleistä uudistuksesta

Allianssi pitää myönteisenä tavoitteena sitä, että ammatillista koulutusta kehitetään osaamisperusteiseen ja opiskelijalähtöiseen suuntaan. Parhaimmillaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja yksilöllisempien opintopolkujen mahdollistaminen voi auttaa niitä nuoria, joille koulumainen opiskelu sopii huonosti, pääsemään toisen asteen koulutuksen piiriin ja ehkäistä syrjäytymistä ja koulupudokkuutta.

Kuitenkin yhdistettynä poikkeuksellisen mittaviin leikkauksiin, jotka viime vuosina on kohdistettu ammatilliseen koulutukseen, vaarana on että reformi päinvastoin johtaa keskeytysten ja vailla toisen asteen tutkintoa jäävien nuorten määrän kasvuun. Siksi ammatillisen koulutuksen rahoituksen riittävyys on välttämätöntä ottaa uudelleentarkasteluun seuraavan budjetin valmistelussa.

Koulutukseen hakeutuminen, koulutuspaikkojen riittävyys ja saavutettavuus

Tehokkaimpia tapoja ehkäistä syrjäytymistä ja työttömyyttä on varmistaa, että jokainen nuori saa vähintään toisen asteen koulutuksen. Pelkän peruskoulun käyneillä sekä toisen asteen keskeyttäneillä on suurin riski jäädä työn ja koulutuksen ulkopuolelle.

Uudistuksen toteutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että jokaiselle peruskoulun päättävälle pystytään takaamaan toisen asteen koulutuspaikka. Vaarana on, että suoritusrahoituksen suuri osuus rahoituksesta voi johtaa osaoptimointiin, jonka seurauksena osa nuorista jää ilman toisen asteen koulutusta. Esitys ei myöskään sisällä ohjausjärjestelmää, jonka avulla tavoitteen toteutumista kyettäisiin seuraamaan.

Koulutuspaikan varmistaminen jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle käytännössä edellyttää, että koulutusverkko on riittävän kattava myös Pohjois- ja Itä-Suomessa. Monille nuorille kynnys muuttaa koulutuspaikan perässä kauas kotoa on korkea.

Lähiopetus, riittävä ohjaus ja henkilökohtaistaminen

Ammatilliseen koulutukseen kohdistettiin vuoden 2017 valtion tulo- ja menoarviossa 190 miljoonan euron menovähennys. Käytännössä menovähennys on merkinnyt muun muassa irtisanomisia ja lähiopetuksen vähenemistä. Monet tahot ovat ilmaisseet huolensa ammatillisen koulutuksen tason heikentymisestä. On arvioitu, että leikkauksista on vielä 40 % toteuttamatta, joten tilanne tullee jatkossa edelleen heikkenemään.

Lähiopetuksen määrän vähentyminen ammatillisessa koulutuksessa herättää huolta. Monet ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat nimenomaan toivovat opettajan ja oppilaitoksen tukea oppimiseen. Lähiopetuksen vähäisyys heikentää oppimistuloksia ja kasvattaa keskeyttämisten riskiä. Joillain aloilla lähiopetuksen niukkuus voi vaarantaa jopa työ- tai potilasturvallisuuden.

Ammatilliseen koulutukseen hakeutuvalla ei ole mitään takeita siitä, minkä verran tutkintoon sisältyy lähiopetusta ja ohjausta, ja tilanne vaihtelee voimakkaasti aloittain ja paikallisesti. On tärkeää, että ammatillista koulutusta kehitetään edelleen arvostettuna koulutusvaihtoehtona, eikä kakkosvaihtoehtona suhteessa lukiokoulutukseen.

Henkilökohtaistaminen on tavoitteena erinomainen, mutta onnistuakseen se edellyttää, että opetukseen ja ohjaukseen on käytössä riittävät resurssit. Varsinkin opinto-ohjaajilla on tarvetta myös jatkokoulutukselle, sillä ammatilliseen koulutukseen hakevien joukko on muuttunut ja laajentunut, eivätkä opinto-ohjaajat välttämättä osaa neuvoa esimerkiksi jatko-opinnoista, ulkomaille opiskelemaan hakeutumisesta tai työharjoittelun tekemisestä ulkomailla.

Esitys yhdistää kaksi opiskelijaryhmää, joiden tarpeet ovat osin erilaiset: nuoret ja aikuiset opiskelijat. Etenkin nuoret, jotka aloittavat ammattikouluopinnot noin 15-vuotiaana, tarvitsevat enemmän aikuisten läsnäoloa ja tukea.

Työpaikalla tapahtuva oppiminen ja työpaikan henkilöstö kouluttajina

Koulutussopimuksessa työpaikka ei maksaisi korvausta opiskelijalle eikä työpaikalle maksettaisi korvausta koulutussopimuksen ajalta. Päätoimisella opiskelijalla olisi koulutussopimuksella opiskeltaessa oikeus opintotukeen ja koulumatkatukeen sekä koulutuksen järjestäjän tarjoamaan maksuttomaan ateriaan vastaavasti kuin koulutuksen järjestäjän oppimisympäristöissä tapahtuvassa opiskelussa. Koulutussopimus on opiskelijan kannalta parannus verrattuna aiemmin käytössä olleeseen työssäoppimiseen, mutta oppisopimukseen verrattuna ehdoiltaan heikompi. Toisaalta oppisopimuksen käyttö on ollut tähänkin asti vähäistä ja paikkoja tarjolla vähän.

On myönteistä, että eri vaiheissa opintoja oleville nuorille tarjotaan monenlaisia mahdollisuuksia työssä oppimiseen. On kuitenkin varmistettava, että oppilaitoksissa on riittävät resurssit valvoa ja tukea koulutussopimuksella tapahtuvaa oppimista ja työskentelyä. Koulutussopimuksella tehtävän työn on oltava aidosti oppimistavoitteista ja ohjattua toimintaa, joka ei korvaa varsinaista työvoimaa työpaikoilla. Koulutussopimuksen käyttö ei myöskään saa laajentua korvaamaan liian suurta osaa tutkinnosta. Myös koulutussopimuksella opiskelu edellyttää koulutettujen opettajien ja henkilökunnan tukea eikä vastuuta oppimisesta voi siirtää työpaikan henkilöstölle.

Opiskelijahuolto

Uudistukseen liittyen oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisten kuraattori- ja psykologipalveluihin oikeutettujen lukumäärä kasvaa lähes 50 000 opiskelijalla. Jo tälläkin hetkellä palvelutarjonnassa on puutteita eri puolilla Suomea. Opiskelijahuollon ja -terveydenhuollon säilyminen lähipalveluina tulee varmistaa sote- ja maakuntauudistuksessa.

 

Helsingissä 10.5.2017

 

Eero Rämö, puheenjohtaja
Ville Savilampi, vs. pääsihteeri

 

 



Takaisin